#

Erilaiset mallit eri työyhteisöille

Työhyvinvoinnin edistämiseksi ei ole olemassa yhtä yleistä keinoa joka sopii kaikille. Joku tarvitsee apua työkuormituksesta palautumiseen, toinen kipeytyneeseen niskaan. Sama pätee fyysiseen aktiivisuuteen kannustamisessa.

On hyvä miettiä, millaisista toimenpiteistä on hyötyä kaikille, ja mitä toimenpiteitä on tarpeen kohdistaa vain osalle henkilöstöstä. Käytännön toiminnassa hyvänä kumppanina voi olla työterveyshuolto. Työterveyshuollon rooli korostuu erityisesti työstä ja elintavoista johtuvien terveys- ja työkykyriskien ehkäisyssä, tunnistamisessa ja niiden vähentämisessä.

Henkilöstön on hyvä ottaa mukaan toimenpiteiden suunnitteluun alusta alkaen. Näin yhteinen ymmärrys tarpeista löytyy, sitoutuminen lisääntyy ja uudet toimintamallit juurtuvat helpommin arjen rutiineiksi. Tavoitteen merkitystä lisää se, että sen toteutumista voidaan seurata matkan varrella. Toimenpiteitä suunniteltaessa on siis hyvä miettiä myös, millaisilla mittareilla toteutuneita toimia seurataan ja arvioidaan.

Työmatkat hyötykäyttöön

Työmatkojen tai työasiamatkojen kulkeminen joko kokonaan tai osan matkaa omin lihasvoimin on erinomaista arkiliikuntaa ja siihen voi kannustaa koko henkilöstöä. Tällöin on hyvä pohtia toimenpiteitä niin työyhteisön kuin yksilön näkökulmasta.

Työyhteisön näkökulmasta tarkasteltuna tulisi ainakin varmistaa, että olosuhteet työpaikalla tukevat aktiivista työmatkaliikkumista. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että työpaikalla on suihku- ja pukeutumistilat ja pyöräilijöille asianmukainen pyöräparkki.

Joillakin työpaikoilla työasiointipyörien hankinta voi olla käytännöllisin tapa edistää henkilöstön fyysistä aktiivisuutta.

Yksilön näkökulmasta kannusteena voi olla esimerkiksi työantajan tarjoama pyöränhuolto työpaikalla kerran vuodessa tai mahdollisuus työajan järjestelyyn. Liukuva työaika tuo joustavuutta ja myös turvallisuus lisääntyy, kun työpaikalle ei ole pakko kiirehtiä juuri pahimpaan ruuhka-aikaan.